Nihkeä alku

Elämäntaparemonttini on alkanut huomattavasti rauhallisempaan tahtiin, mitä alun perin oli tarkoitus. Pitkä ja rankka työputki, PMS ja alakulo taittoivat suurimman alkuinnostuksen heti alkuunsa, mutta olen onnistunut silti tiputtamaan 1,3 kiloa ensimmäisen viikon aikana. Lähtöpaino viime viikon maanantaina (20.6.), oli edelleen 99,2 kiloa ja eilen aamulla vaaka näytti mukavat 97,9 kiloa. Olen iloinen tästäkin pudotuksesta, sillä ensimmäisen viikon aikana sorruin mm. maistelemaan suklaakonvehteja ja muutenkin söin aika fiilispohjalta. Tässä asiassa täytyy vielä skarpata, ja pienempi painolukema motivoikin siihen mukavasti!

Mitä laihduttaja pistää suuhunsa?

Olen vihdoin tehnyt parhaan mahdollisen ratkaisun ja päättänyt ryhtyä pudottamaan ylikilojani. Ja sehän on kuulemma helppoa kuin heinän teko - ainakin jos kysytään ihmisiltä, jotka eivät ole koskaan kamppailleet painonsa kanssa. Heidän suustaan kuulee usein (luullakseni) hyväntahtoisen vinkin: "Syöt vain vähemmän kuin kulutat ja lisäät liikuntaa, siinähän se!" Vinkki on epäilemättä täysin totta, mutta aika moni pudottaja on varmasti myös huomannut, ettei käytännön toteutus ole kuitenkaan ihan noin yksinkertaista. Laihdutusurakkaa hankaloittavat tietysti monet erilaiset psyykkiset ja elämäntilanteeseen liittyvät tekijät, kuten lohtusyöminen, stressi tai kiire. Mutta puhumattakaan näistä karikoista, päänavaivaa aiheuttaa jo se kaikkein tärkein kysymys: millaista ruokavaliota laihduttajan pitäisi noudattaa? Meille tarjotaan niin monenlaisia tapoja hoikistua, että vähemmästäkin hämmentyy vaihtoehtoja punnitessaan.

Itselleni menetelmän tärkeimpiä kriteereitä ovat muun muassa painon maltillinen putoaminen, pysyvä lopputulos, ruokavalion monipuolisuus ja se, etten joudu näkemään nälkää. Näin ollen olen sulkenut pois vaihtoehdoista kaikki oikotie onneen -tyypiset ratkaisut, kuten laihdutuspillerit, kaalikeittodieetit ja Nutrilett-kuurit. Myös esimerkiksi Xtravaganza vaikuttaa hieman kyseenalaiselta menetelmältä, sillä kuulemani mukaan painoa pudotetaan aika hurjalla vauhdilla. Taannoisella uutisoinnillakin lienee vaikutusta asenteeseeni kyseistä metodia kohtaan. Painotan kuitenkin tässä kohtaa, etten ole perehtynyt aiheeseen niin hyvin, että rohkenisin sen suoralta kädeltä tuomita huonoksi.

Mielestäni on olemassa kolme varsin kelpoa vaihtoehtoa. Ihan ensimmäisenä mieleeni tuli Painonvartijat. Ryhmiin ei kuitenkaan enää voi Suomessa turvautua, eikä viikottainen tapaaminen luultavasti olisi edes mahtunut kalenteriini. Pisteitä toki voisi laskeskella myös itsekseen, mutta pelkäänpä pahoin, että lintsaisin helposti siitä osuudesta, enkä halua projektini kariutuvan liialliseen työläyteen. Toinen pätevältä vaikuttava vaihtoehto on karppaus eli vähähiilihydraattisen dieetin noudattaminen. Käsittääkseni nykyiset ravintosuosituksetkin jo kehottavat hiilaritietoisuuteen ja kuulemani mukaan karppaus paitsi hoikistaa tehokkaasti myös parantaa oloa kokonaisvaltaisesti. Nälkääkään ei tarvitsisi nähdä, eikä kaikista herkkuista (esim. juustoista) tarvitsisi luopua kokonaan. Miinuspuolena tosin tässäkin on ravintoaineiden tarkka laskeskelu sekä muutamien sinänsä terveellisten ruokien (mm. ruisleipä, puurot) hylkääminen. Tässä valossa kolmas vaihtoehto, terveellinen ja tavallinen kotiruoka yhdistettynä lautasmallin noudattamiseen, alkaa kuulostaa mieluisimmalta tieltä kevyempään oloon.

Mitä sitten aion tehdä? Myönnän reilusti, että minusta ei ole noudattamaan mitään pilkuntarkkaa ruokavaliota, enkä ole valmis tekemään järjettömän suuria uhrauksia. Siksi uskoisin, että eräänlainen yhdistelmä - terveellisen perusruokavalion noudattaminen ja hyvien hiilihydraattien suosiminen - on paras ratkaisu minulle. Olen toki valmis tarkistamaan tätä toimintatapaa, jos se osoittautuu jollakin tapaa toimimattomaksi. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että varsinaisista herkuista minun on luovuttava aluksi kokonaan. Suklaa, karkit, sipsit, siiderit ynnä muut saavat nyt jäädä tyystin pois, sillä täysi kieltäytyminen on minulle helpompaa kuin "kohtuukäyttö". Pahimmassa hädässä tai herkkupäivänä annan silti itselleni luvan turvautua em. herkkujen sijasta vaikkapa pieneen suklaavanukkaaseen, maustamattomiin pähkinöihin tai lasilliseen kuivaa valkoviiniä. Toivottavasti näillä eväillä syntyy haluttua tulosta!

Jos blogiini on jo näin varhaisessa vaiheessa eksynyt lukijoita, olisin erittäin iloinen, jos jakaisitte omia näkemyksiänne ja ehkä jopa kokemuksianne aiheesta. Mikä teidän mielestänne on paras ruokavalio laihduttajalle?

Aamuinen järkytys

Aamulla herättyäni päätin pitkästä aikaa astua vaa'alle. Mittari pysähtyi 99,2 kilon painoon ja ensimmäinen tuntemukseni oli järkytys - painoni hipoo jo kolminumeroista lukua! Seuraavaksi nappasin kännykkäni pöydältä ja laskin painoindeksini, joka puhui myös karua kieltä: BMI 34,3 tarkoittaa, että olen merkittävästi, lähes vaikeasti ylipainoinen! Ei ihan se piristävin aloitus harmaalle ja kolealle vapaapäivälle.

Peseydyin, puin päälleni ja suuntasin koiran kanssa aamukävelylle. Edes kauniin luonnon keskellä en kuitenkaan voinut lopettaa painolukemieni ajattelmista. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin tajunnut, etten mitenkään voi jatkaa entiseen malliin. Omaksi yllätyksekseni aloinkin murjottamisen sijaan miettiä ratkaisuja tilanteeseeni. Olin jo aiempien epäonnistuneiden laihdutusyritysten myötä ymmärtänyt, että edellytys painonpudotukselleni on ehdottomasti jonkinlainen vertaistuki tai sosiaalinen paine. Epäsäännöllisten työaikojen ja opiskelun takia minun on kuitenkin lähes mahdotonta osallistua minkään viikoittain kokoontuvan ryhmän toimintaan, ja olisihan sellainen luultavasti aika suolaisen hintaistakin opiskelijan näkökulmasta katsottuna. Ystävänikin ovat kaikki normaalipainoisia, joten painonpudotus kavereiden keskenkään ei tuntunut realistiselta vaihtoehdolta. Hetken tuskailtuani sain kuitenkin loistoidean: alkaisin kirjoittaa blogia painonpudotusprojektistani! Ajattelin, että blogi auttaisi minua kohtaamaan ongelmani rehellisesti silmästä silmään ja seuraamaan edistymistäni hyvin konkreettisesti. Parhaassa tapauksessa saisin jopa lukijoita sekä heidän kauttaan vertaistukea sekä velvoitteen pysyä alkuperäisessä suunnitelmassani silloinkin, kun se tuntuu vaikealta.

Ideasta innostuneena kirmasin takaisin kotiin ja ryhdyin heti tuumasta toimeen. Istahdin koneeni ääreen, loin blogin siltä istumalta ja tässä minä nyt kirjoitan ensimmäistä postaustani! Olen erittäin positiivisella mielellä, sillä usko omaan onnistumiseen on tällä kertaa luja. Tarkoituksenani on dokumentoida hurja urakkani tähän blogiin tarkasti, rehellisesti ja totuutta kaunistelematta. Aika näyttää, millaiseksi blogini muotoutuu, mutta ainakin tällä hetkellä minulla on aikomus kirjoittaa kaikesta mahdollisesta laihduttamiseen liittyvästä: ruoasta, liikunnasta, kauneudenhoidosta, painoon ja laihduttamiseen liittyvistä tuntemuksista yms. Tällä viikolla luvassa on luultavasti lähinnä yleistä pohdintaa ja elämäntaparemontin suunnittelua, ensi maanantaina isken sitten toden teolla kiinni tähän urakkaan. Toivottavasti mahdollisimman moni lukija hyppää mukaani tielle kohti kevyempää elämää!